17km vaellus Kotorin vuoristoon

Vapaapäivä menikin astetta sporttisemmissa merkeissä. Teimme työkavereiden kanssa 17km vaelluksen Kotorin vuoristossa.

Reissu alkoi Kotorin Vanhastakaupungista, jonne olimme tulleet heti aamusta paikallisbussilla Budvasta, hinta n.3€/suunta, riippuen tietysti mitä bussiyhtiötä käyttää. Montenegrossa useampi bussiyhtiö liikennöi samoja reittejä ja ei oikeastaan ole kummempaa merkitystä minkä yhtiön lipun ostaa. Pitää vain olla tarkkana, että on odottamassa oikeaa bussia. Yleensä mainitsen lippua ostaessa, että haluan edullisimman vaihtoehdon tai esim. mikä lähtisi heti seuraavaksi. MatkaBudvasta Kotoriin kesti noin puolisentuntia, eikä bussi pysähdellyt matkalla. 

Paikallisliikenteen käyttö on helppoa ja bussiasemien henkilökunta auttaa tarvittaessa löytämään oikeaan bussiin. 

Kotorin bussiasemalta oli vain vajaa 10min kävelymatka Vanhaankaupunkiin ja se näkyi jo bussiasemalle, joten matkalla ei voinut joutua hukkaan.

Vanhankaupungin Roomalaiskatollisen katedraalin takana on sisäänkäynti Kotorin Pyhän Johnin linnoitukselle (St. John’s fortress). 

Linnoitus näkyy pienenä vuorenrinteessä Vanhankaupungin taustalla, mutta kun paikanpäälle kiipeää katsomaan ovat sen muurit todella vaikuttavat. Pääsymaksu 3€, lipun lisäksi antoivat vaellusreittikartan ja englanninkieleisen esitteen linnoituksen historiasta.

Linnoitukselle on noustava 1350 porrasta, jonka jälkeen itse vaellus vuoristoon alkaa. Nousua huipulle, linnoituksen jälkeen, tuli oman askelmittarin mukaan 7,6km. Me käytimme neljä tuntia kävelyretkeemme. Mukaan kannattaa varata runsaasti vettä, sillä sitä ei linnoituksen jälkeen ole enää ostettavissa.

Kävimme ihastelemassa maisema linnoituksen sisällä, jonka jälkeen palasimme takaisin muutamat portaat linnoituksen sisäänkäynnille, jossa oli mentävä ikivanhan linnoituksen ikkunan läpi päästäksemme aloittamaan vaelluksen. Ps. Kyseistä kohtaa voi olla vaikea huomata.

Matkamme huipulle olikin sitten varsinainen seikkailu. Näimme kaikenlaista käärmeistä vuohiin. Polulta ei kyllä kannattanut poiketa, sen verran hurjalta pusikossa näkemämme suhiseva käärme vaikutti, vaikka loppumatkasta teki kyllä kovasti mieli oikaista... vaan ei uskaltanut. Polulla oli tosi paikoittain esteenä lehmiä, koiria tai vuohia ja niitä oli tietysti kohteliaasti väistettävä.

Hieno kokemus ja aivan upeat maisemat! Reitti oli hyvin merkitty koko matkan huipulle saakka. Meille sattui vielä täydellinen ulkoilusää!😉